JOPOsta saa sen, mitä siihen laittaa

Näin kevään korvilla, ja JOPO-hakujen sekä valintojen ollessa ajankohtaisia, on hyvä pohtia motivaatiota.

JOPOlla opiskelu ei ole ”a walk in the park”, niin sanotusti, kuten ei elämä muutenkaan. Onnistumisten eteen on myös nähtävä vaivaa. Opiskelussa ja elämässä tulee vastaan epämiellyttäviä tilanteita, joista ylitse pääseminen ja joiden negatiivisten vaikutusten nujertaminen vahvistaa henkisesti ja luo myös konkreettisesti uusia toimintamalleja sekä hermoratoja tulevaisuuden vaikeita tilanteita varten. Siksi ei ole täysin hatusta vedettyä käyttää vanhaa sanontaakaan: Mikä ei tapa, se vahvistaa. Aivan kaikkea ei toivottavasti tarvitse kokea tai kokeilla itse, mutta ponnisteluiden kautta syntyvät parhaat onnistumiset.

Motivaatio on menestyksekkään opiskelun salaisuus. Sen avulla voidaan myös luoda positiivista kierrettä – nimittäin, mistä oppii, se motivoi lisää. Rikkonainen motivaatio johtaa kehnoihin tuloksiin. Sitoutuminen mahdollistaa parhaimmillaan flow-tilaan pääsemisen, jossa mikään ei ole mahdotonta. JOPO-opiskeluun on sitouduttava, niin oppilaan, perheen kuin koulunkin. Jotakin on tehtävä toisin. Jotakin on tehtävä luovuttamatta haasteiden edessä.

JOPOsta saa irti sen, mitä siihen laittaa.

(JM)

SeutuJOPOn digipäivä

SeutuJOPOn digipäivästä FB-sivuiltamme:

Meillä on digittänyt päässä jo pidemmän aikaa, joten ehkä siksi tämä SeutuJopon toimintapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viime aikoina on pyöritelty paljon teknologian kehittymiseen, tekoälyyn, opetuksen ja arvioinnin pelillistämiseen kuin sähköisen asioinnin teemoihinkin liittyviä kysymyksiä, puhumattakaan siitä, kuinka keskeistä on ollut miettiä kysymyksiä tulevaisuuden työelämän vaatimuksista. No hitto, tulevaisuuden vaatimuksista ylipäänsä.

Saimmekin jälleen etuoikeutetusti vierailla kolmessa paikassa, joissa hankimme hieman uutta näkökulmaa kaikkiin mielessämme pyöriviin kysymyksiimme. Kun SeutuJopolla mennään, silloin ei meinata. Tämä oli Digipäivä.

Jo astuminen Mattilanniemessä yritysten majapaikkana toimivaan tornitaloon oli oppilaille hieno kokemus astumisesta toisenlaiseen maailmaan. Koulumaailmassa harvemmin (onneksemme varmaankin) tarvitsee ilmoittautua avarassa aulassa vartijoille, kirjoittaa nimensä ja lähtökohtansa paperille ja sitten laittaa rintaansa vierailijakortti, jota ilman ei kerroksiin olisi asiaa. Oli kuin ”tervetuloa tutustumaan yritysten maailmaan” olisi huokunut seinistä ja valoisista ikkunoista. Niinpä hissit kuljettivatkin meidät korkeuksiin tiedon valtateillä, kunnes lopulta saavuimme Fujitsu Finland Oy:n tiloihin. Kiitämme jo kättelyssä vieraanvaraisuudesta, kun oppilaat saavat kulkea tarjoilun kautta limsapullojen ja keksien kanssa kokoustilaan. Jää on murrettu, tiedon valtatiellä ei ainakaan luisteltaisi.

Tämä muuten on ensimmäisiä eroja, joista usein erottaa julkisen ja yksityisen puolen vierailukäynnit. Molemmista olemme kiitollisia ja molemmista saamme ammennettua valtavasti, mutta asiakkaiden kohtaamisessa voi olla eroja julkisen ja yksityisen välillä. Ja siitähän aina saa myös oppilaiden kanssa hyviä keskustelunaiheita milloin mihinkin oppiaineeseen viitaten.

Monessa koulussa on paljon uutta teknologiaa käytössä, nuoret ovat yleensä varsin hyvin perillä tekniikan viimeisimmistä mullistuksista, mutta siitä huolimatta oppilaidemme leuat jossain määrin loksahtavat, kun katselemme esittelyvideoita huimista innovaatioista. (Saattavat ne toki loksahtaa nallekarkkien tai keksienkin vuoksi, syy-yhteyden selvittäminen ei aina ole yksioikoista.) Kun esineiden internetin mahdollisuudet pöllähtävät kankaalle ja törmäämme mm. verkkoon kalibroituihin lehmiin, herää kysymys siitä, ovatko eläimet osa IoT:ä (Internet of Things) vaiko kenties IoC:tä (Internet of Cows). Hey, language matters…

Meidän kouluillamme ei vielä ole kioskeissa maksusysteeminä verisuonitunnistusta kuten malliesimerkeissä Venäjällä, mutta ehkä pian jo kuitenkin. Eipä toisaalta ole maksullista kouluruokailuakaan onneksi. Kioskeja ja buffetteja pyöritetään kyllä toistaiseksi kolikkokannalla, liekö JOPO sitten eturintamassa järjestämässä pop-up verisuonitunnistus-popcorn-kahviota. Entäpä sitten lasersäteiden käyttäminen valmennuksessa liikkeiden analysointiin tai suoritusten skannaamiseen ja tuomaripisteiden tuottamiseen voimistelussa? Milloin koulun jumppasaleissa on opettajalla arviointikirjan sijasta huima musta digimötikkä, josta lähtevät säteet analysoivat rekkisuorituksen ja lisäävät arvosanan voimistelusta suoraan Wilmaan ilman opettajan kenties subjektiivisempaa arviota? Kumpi voittaa, ihmissilmä vai lasersäteet ja tietokone?

Varsin mielenkiintoisia ja mullistavia teknologioita on olemassa tänä päivänä, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea on kehitteillä. Vaikka keskustelimme myös teknologian uhkakuvista, tulimme kollektiivisesti päätelmään, että a) teknologia joka tapauksessa kehittyy ja b) näillä uusilla mahdollisuuksilla on valtava potentiaali helpottaa ihmisen elämää hyvällä tavalla ja mahdollistaa energian kanavavoimista jonnekin toisaalle. Tähän käyttöön varmaan teknologiset innovaatiot voisi valjastaa myös kouluissa – nopeutetaan ”tarpeettomia” toimenpiteitä ja kanavoidaan säästynyttä aikaa yhä enemmän oppimisen palvelukseen.

Jos vertaisimme tätä päivää menneen ajan scifi-kirjoittajien visioihin, löytäisimme jälleen suuren määrän todeksi nikkaroituja fantasioita. Ihmiskunta ilmeisimmin toteuttaa kiihtyvää vauhtia teknologista potentiaaliaan, joka on uinunut mielikuvituksemme kätköissä ja suurten kirjailijoiden sivuilla.

Pian emme ehkä tarvitse kiireisissä tilanteissa, vaikkapa sairaaloiden päivystyksissä, ihmisiä tulkkaamaan toista kieltä puhuvien oireita. Kun esimerkiksi suomalainen pikkulapsi jossakin päin Aasiaa pyrkii äitinsä kanssa kertomaan omalla kielellään vatsakivusta lääkärille, avuksi voi tulla meille esitelty langaton mukana kätevästi kulkeva Multi-Language Speech Translation-vekotin, jonka avulla oireet ja tilanne aukeavat lääkärille käden käänteessä ja mikroprosessorin tulkatessa helpottaen huomattavasti nopeaa diagnosointa ja oikean hoidon aloittamista. Kun tähän vielä lisätään lääkärin tietokoneissa pyörivät uudet entistä monimutkaisemmat tekoäly-algoritmit, lääkärin ei välttämättä tarvitse itse plärätä ICD 10-kirjastoaan kun jo apuaivot ovat käyneet läpi miljoonia datakirjastoja ja täräyttäneet ruudulle listan oireisiin sopivista vaihtoehdoista ja hoidoista. Näiden pohjalta ammattitaitoinen lääkäri pystyy harkintaansa käyttäen etenemään hoidon osalta paljon nopeammin kuin se olisi koskaan ennen ollut mahdollista. Parhaimmillaan teknologian nopeus säästää lukemattomia ihmishenkiä. Ja toki, lääkärillehän varmaan vielä tulevaisuudessakin jää mahdollisuus toimia harkintansa varassa toisin kuin kone hänelle ehdottaa?

Kävimme pikakelauksella läpi esimerkkejä erilaisista ihmisen elämää helpottavista teknologioista aina kuljettajien vireyspannoista hellyttäviin sosiaalisiin robotteihin saakka, jollainen eittämättä oppilaiden mielestä Fujitsun halailuliikkeitä hapuileva teddykarhu oli. Varmasti jo tiesitkin Kansaneläkelaitoksen web-analytiikka-sopimuksista Fujitsun kanssa, tai Verohallinnon sähköisestä asioinnista, jonka alusta Fujitsu on tuottanut. Entäpä kaupan alan sovellukset asiakaskokemuksen maksimoinnista, tiedot tuotteiden kulkureiteistä alkutuotannosta kaupan hyllylle, logistiikan optimointipalvelut tai kivijalkamyymälän ict-ratkaisut – kuinka tuttuja ne ovat sinulle? Miten olisi paperiton päätöksenteko, jota varten myös Fujitsulla on valmiita malleja tarjota, olisiko niistä säästämään luonnonvaroja? Missä asti siis olemmekaan palveluiden sähköistämisessä? Kuinka paljon meille näkymätöntä on jo arjessamme näkyvissä? Dubaissa pyritään blockchain-menetelmin luomaan luotettavien paperittomien transaktioiden yhteiskunta, jossa perinteinen mapittaminen jää unholaan. Missä vaiheessa koulujärjestelmämme on menossa tässä kehityksessä – varmastikin jäljessä, mutta kuinka paljon, ja onko se hyvä vai huono juttu?

Yritystietoutta saimme päivästä roppakaupalla. Fujitsu ei globaalisti toki aivan pieni firma olekaan, Suomenkin reiluun pariintuhanteen työntekijään mahtuu monenlaista osaajaa ja laaja kirjo erilaisia ammatteja. Näitä pohdimmekin, kun kävimme läpi oppilaiden kiinnostusta alan koulutukseen ja työpaikkoihin. Kuka tietää, mistä kukin itsensä jatkossa löytää. Jos ennen Fujitsusta tuli oppilaille ja opettajille mieleen lähinnä se logo työpöydän läppäristä, tämän jälkeen ymmärsimme, että firma on aika paljon laajemmin mukana yhteiskuntamme pyörimisessä ja ict-palvelujen tuottamisessa. Työelämän oppina toimi myös se, että (etenkin) suurten yritysten sisällä on mahdollista liikkua horisontaalisesti ja vertikaalisesti hyvin monenlaisiin erilaisiin tehtäviin ja vallan erilaisilla ammattinimikkeillä.

Sitten marssimmekin jo letkassa Hotelli Albaan haistellen Jyväsjärven tuoreita tuulia. Rantaraitti oli kutsuvan kaunis, kun sitä pitkin ihmetyksen vallassa kuljimme kohti hotelli- ja ravintola-alan rastiamme, jossa meitä vastassa olikin ravintola-alan varsinainen guru, El Jefeksikin kutsuttu Tommi. Äkkiseltään digipäivän siirtymä hotellin tiloihin ei tuntunut temaattisesti loogiselta. Taustalla toki olikin oppilaidemme kiinnostus hotelli- ja ravintola-alan töitä ja koulutuksia kohtaan, mutta myös digiteknologian kehitys oli keskustelumme ytimessä Alban idyllisissä rantamaisemissa. Yrittäjyydessä on monien mukaan tämänkin maan tulevaisuus. Siispä onkin varmasti hyvä oppia näkemään asioita sekä kuluttajan että yritystoiminnan näkökulmista.

Aloitimmekin heti hotellialan käsittelyn Airbnb:n tuomilla haasteilla ja mahdollisuuksilla ja siitä siirryimme luontevasti keskustelemaan erilaisten hotellien vertailu- ja varauspalveluiden tuomaan vallankumoukseen. Olipa se sitten Hotels(piste)com, Booking(piste)com,Trivago, Momondo tai mikä tahansa muu matkailualaa avartava verkkopalvelu, joka tuo kaivattua näkyvyyttä ja tervetulleita asiakkaita hotellille, sama palvelu saattaa myös lohkaista itselleen pienen prosenttiprovision hotellin saamista tuloista. Maailman verkottuminen ja palveluiden saapuminen käden ulottuville on hieno asia, ja sitä kautta myös parhaiden ideoiden kehittäjille ja käteville koodaajille avautuva kenties elinaikainen tulokehityskin, mutta toisaalta tällainen verkostoituminen tuo myös kuvatun kaltaisia muutoksia hotellien, ravintoloiden ja muiden palveluntarjoajien toimintaan.

Maailman ympärillä muuttuessa kaikki joutuvat reagoimaan. Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme myös muusta hotellialan markkinoinnista ja somekanavien käyttämisestä. Totesimme nuorten pitkälti jo jättäneen Facebookin laivan, vaikka se monessa oiva kanava onkin, kun taasen esimerkiksi Instagram ja monet muut senkin jo ohittaneet kanavat ovat ehtineet tulla keskeisemmiksi viestinnän formaateiksi. Näitä kaikkia on käytettävä ja niihin on kouluttauduttava, jos aikoo pärjätä kilpailussa. Toisaalta perinteisemmätkin tavat pitävät pintansa ja ovat edelleen tärkeimpiä. Eli hyvä asiakaspalvelu ja suusta suuhun leviävä hyvä sanoma ovat edelleen avain toivottuun lopputulokseen. Ihminen ihmiselle…

Tämän päivän maailma on täynnä matkailua ja matkailijoita. Myös Jyväskylä opiskelu- ja yliopistokaupunkina sekä miltei maamme keskipisteenä vetää oman osansa maamme turismista ja tutkimusmatkailijoista. Majoitus- ja ravintolapalveluita tarvitaan, niin paikallisille kuin toiselta puolelta Tellusta tulevillekin. Ala on kiinnostava. Työtä riittää, ihmisiä on osattava kohdata (niin vaatettuja kuin alastomiakin, itsensä huoneestaan ulos lukinneita), kielipäätä olisi hyvä olla enemmän kuin kahden kotimaisen verran, julkkiksiakaan ei saa hätkähtää, hymyn olisi hyvä pysyä korvissa hankalammissakin paikoissa, kunto ei voi olla aivan huono (päivästä ollaan paljon jalkeilla), ict-taidot ovat eduksi, eikä valmius kouluttautuakaan haittaisi.Pähkinänkuoressa oikea asenne ja paksu nahka lienevät hyviä lähtökohtia. Hyvälle työntekijälle myös riittää töitä, eikä välttämättä heti sitten tarvitsekaan olla alaa vaihtamassa. Kahta samanlaista päivää tuskin tulee vastaan, väliin pääsee kättelemään presidenttejä Koivistosta Niinistöön, väliin opastamaan hotellille unohtunutta ja junasta myöhästynyttä puolisoa taksiin jälkijunalaisena. Entä sinä, varaatko hotellisi suoraan hotellin sivujen kautta vai jonkin välityspalvelimen läpi?

Päivän päätteeksi palasimme vielä lähtöruutuun, kun vartijat jälleen ottivat meidät vastaan matkallamme Digian tiloihin. Tällä hetkellä noin tuhat ihmistä työllistävä liiketoiminnan digitaalisia ratkaisuja luova ja innovoiva yritys toimii Suomessa ja Ruotsissa lähes sadan miljoonan euron liikevaihdolla. Erittäin mielenkiintoista oli kuulla ja nähdä yrityksen toimintaperiaatteesta, jossa toistuvana shuffle-jatkumona toimii ideoinnin ja konseptoinnin, kokeilun ja testaamisen, rakentamisen ja kehittämisen sekä mittaamisen ja johtamisen mallit. Pedagogisesti saman toteuttaminen voisi muistuttaa digiviritettyä hermeneuttista kehää.

Käytännön sovellutuksista kävimme läpi mm. veroilmoituksen tekemistä verkossa. Sähköisen asioinnin palvelujen kehittäminen on ajatuksia herättävä teema, vaikka jotenkin onnistuimme myös eksymään keskusteluun tulleista ja maahantuotavien tuotteiden verotuskäytänteistä – toisaalta, eipä tarvitse sitäkään teemaa erikseen oppikirjasta enää plärätä. Ehkä kaikki lähti tietoturvallisuudesta, kun pohdimme erilaisia salausalgoritmeja ja esimerkiksi teollisuudessa käytettäviä turvallisia tiedonsiirtovälineitä. Nykypäivänä on helppoa ujuttaa erilaisiin johtoihin tai koneisiin liitettäviin palikoihin (vaikkapa muistitikkuun tai latausjohtoon) viruksia tai haittaohjelmia, joista käyttäjä ei tiedä tuon taivaallista ennen kuin on liian myöhäistä. Kun sekä oppilaat että aikuiset tuntuvat tänä päivänä olevan Aasiasta tilattavien tuotteiden pauloissa aina kännykänkuorista kielisoittimiin, on ehkä hyvä muistaa myös tilattavien tuotteiden turvallisuus- ja erityisesti tietoturvallisuusaspektit. Pohdimme myös pilvessä olemista (aivan oikein, mutta siis tietoteknisessä mielessä) ja sen mahdollisia tietoturvariskejä (toki kannabiksen käyttö saattaa sellaisia aiheuttaa) , kuin myös näiden pilvien virtuaalisia ja fyysisiä sijainteja.

Ehkä hieman yllättäenkin, tai sitten ei, kun JOPOlla ollaan, tuli kaikkialla mukaan syvälliset keskustelut työelämästä ja sen vaatimuksista. Ict-ala kaipaa myös osaajia, ja vaikka peliteollisuus juuri parhaillaan saattaa olla murroksen kourissa, etenkin sähköisen asioinnin ja elämään helpottavien tekoälyisten palvelujen kehittäminen tulee enenevässä määrin vaatimaan päteviä tekijöitä. Eri yhteyksissä pääsimme myös kuulemaan markkinatalouden pelisäännöistä työnteon näkökulmasta ja jouduimme pohtimaan yrityselämän sekä pörssikurssien ohjaamaa todellisuutta koulutodellisuuteen. Yrityksissä on ovi, josta ulos marssiessa tai heitettäessä ei välttämättä palata enää samaan firmaan takaisin, toisin kuin kouluissamme. Työelämässä hankittu maine kantaa myös pitkälle, jos teet työsi hyvin, siirrotkin onnistuvat hyvin, jos olet toiminut kehnosti, voi olla että seuraavassakin hakemassasi työpaikassa ovi sulkeutuu jo ennen aukeamistaan (no, logiikka sikseen, ymmärrätte kielikuvan).

Toiset yritykset menestyvät, toiset katoavat, kyse on usein pienistä asioista. Aikaa tulee seurata ja markkinoihin tulee reagoida. Pääsimme puhumaan myös kosketusnäyttöjen historiasta, Nokian suuresta romahduksesta aikanaan, kuin myös uusien bisnesmallien noususta joko vanhojen pohjalta tai uusista mullistavista ideoista. Sana oli taas vapaa ja oppilaat pääsivätkin kysymään heille ajankohtaisista tai muuten kiinnostavista kysymyksistä. Ehkä yksi päivän hienoimmista oivalluksista oli se, että keskenään samalla alalla kilpailevat yrityksetkin tekevät paljon yhteistyötä. Kokonaisuuden rakentaminen on liian suuri kakku yksittäisille toimijoille, vaikka olisivat kuinka suuria, ja siksi tehdään paljon yritysrajojen yli menevää yhteistyötä yhteiseksi hyödyksi.

Tulevaisuus näyttää varsin digitaaliselta. Huikea oli myös digipäivämme.

Entä pedagogit sitten, voisiko näitä yritysmaailman oppeja ammentaa ja tuunata koulumaailman käyttöön? Luvalla sanoen, opetusalallakin olisi paljon opittavaa yritysmaailman käytänteistä ja luovuudesta, toki uudesta teknologiasta myös. Toisaalta on myös niin, että yritysmaailmalla on paljon opittavaa koulumaailmasta, jos yhteistyötä vain päästään tekemään. Opin lisäksi JOPOt haluavat samalla viedä sanomaa kouluista myös yritysten suuntaan. Se on yhteisöllisyyttä, sitä yritysrajoja ylittävää yhteistyötä, joka palvelee meitä kaikkia.

Mainittakoon vielä… teknologia on siis ihmistä varten, ei ihminen teknologiaa varten. Varo, ettei Fortnite vie sinua, vaan sinä Fortniteä. 

SeutuJopo kiittää yrityksiä upeista vierailuista!

(teksti JM)

SeutuJopon toimintapäivä Helsingissä

Tämä mies oli totisesti nähnyt maailmaa. Vaikuttavien trofeiden alta kuljimme ruokasaliin, joka oli katettuna meitä varten viimeisen päälle ranskalaiseen tyyliin. Menyytkin olivat ranskaksi ja kukka-asetelmien värisommitelmat pohdittu mannermaiseen tapaan kuitenkin pohjoiset leveysasteemme huomioiden. Seiniltä meitä tervehtivät sotilaalliset ratsastajakuvaelmat, eikä isäntä koskaan halunnut keskeyttää illan ohjelmaa kutsumalla hovimestaria äänekkäästi, vaan hän mieluummin painoi jalallaan vaivihkaa lattiaan piilotettua nappia.

Kun siirryimme ruokasalista olohuoneen puolelle, vaikutti kuin meitä olisivat seuranneet kahden suuren tiikerin varjot, mutta taljat pysyivät rauhallisina lattioilla Louhisaaren kartanoa esittävän maalauksen ja isäntämme isän Carl Robertin potretin alla. Ennen palaamista eteisaulaan viivyimme vielä hetken kirjastossa, jossa seitsemällä kielellä kirjoitetut kirjat herättivät meissä hämmästystä. Kunniapaikalla pöydällä lepäsi massiivinen kuvitettu Raamattu ja seinällä huomiomme kiinnitti Akseli Gallen-Kallelan pysäyttävä visio Helmikuun näky. Oliko isäntämme todella Italian matkallaan kaivanut rintataskustaan pedanttisen tarkasti pitämänsä muistivihkon, josta oli tarkistanut talonsa mitat, ja pyytänyt toimittamaan mantereen halki komeat rautaportit yläkertaansa portaiden päähän yksityisemmän ja julkisemman tilan demarkaatio-linjaksi?

Ehkä vasta yläkerran kylpyhuoneen ovella havahduimme kölninveden tuoksuun ja tajusimme matkanneemme ajassa, olimmekin siis vain museokierroksella, mutta hyvin elävän tuntuisella sellaisella. Oliko isäntämme todella ratsastanut Aasian halki hevosen selässä 14000 kilometrin matkan esittäen suomalaista tutkimusmatkailijaa ollessaan todellisuudessa vakooja? Unohtakaa James Bond, jos etsitte elämää suurempia hahmoja. Kukapa sotilas olisikaan saanut suurten 1900-luvun sotien vastakkaisilta osapuolilta merkittävät kunniamerkit, ellei juuri (lähes) isäntämme Carl Gustaf Emil Mannerheim? Tuossa huoneessa, jossa kunniamerkit uljaasti kertoivat meille palan itsenäisen Suomen ja maailman historiaa, oppilaamme pysähtyivät erityisellä tavalla arvioimaan suurimmaksi suomalaiseksikin arvioidun (lähes) isäntämme merkittävyyttä ja henkilöhistoriaa. Tämä mies oli todella näissä huoneissa ja saleissa elänyt joskus – ei niin kauankaan sitten. Kansallisen historiamme alkuvuosikymmenten läpikäyminen aina tsaarinajan prologista kansalaissodan levottomien aikojen ja toisen maailmansodan halki 1950-luvulle asti luonnistuu vaivatta yhden suomalaisen ihmisen kodissa käymällä. Tuosta vain. Riippuu toki siitä, kuka tämä henkilö on.

Eräs paikka, jonka kautta on kätevää peilata kansamme myöhempiä vuosia, omaa aikaamme ja hieman tulevaisuuttakin, sijaitsee onneksi varsin lyhyen ajomatkan päässä tästä kodista… Bussimme pysähtyikin heti keskustaan tullessamme Arkadianmäelle, jossa ei enää pitkään aikaan ole sijainnut arvostettua huvila-aluetta, vaan muuan Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema graniittinen ja kohtalaisen suuri rakennus.

Eduskunnassa meitä vastassa oli kansanedusta Sinuhe Wallinheimo ja hänen avustajansa, kun pääsimme kuulemaan ja keskustelemaan Suomen valtion päätöksenteosta ja kansalaisen roolista.

Kansanedustajan työnkuva, eduskunnan keskeiset tehtävät, lainsäädännön koukerot ja talouden miltei kaikkivoipaisuus nousivat esille, kun pyrimme ymmärtämään yhteiskunnan toimintaa ja toisaalta myös julkisuudessa pyöriviä uutisia sekä erilaisia käsityksiä politiikan tekemisestä. Pian ymmärsimme myös miten hallitus muodostetaan ja mitä tarkoittaa oppositiossa oleminen. Erityinen hämmästyksen aihe oppilaillekin oli valtiomme velka, jonka yli sata miljardia euroa kirvoitti jos jonkinlaisia ehdotuksia velan taittamisen metodiksi. Hallituksen leikkaukset ja verojen lisäämiset eivät suoralta kädeltä tuntuneet oppilaista parhailta vaihtoehdoilta ja avuksi heitettiinkin mm. ajatus lisärahan painamisesta ja ehdotettiinpa yleisön joukosta myös rahanpesua. Lievän hymyn kera saatoimmekin sitten käydä läpi Weimarin Saksan hyperinflaatiota ja toisaalta bulvaaniyritysten ideologiaa, jonka jälkeen saatoimme todeta ehdotettujen vaihtoehtojen joutuvan valitettavasti kategoriaan kelvoton ehdotus.

Retorisena kysymyksenä oppilaille jäi ilmaan pohdinta siitä, kuinka todennäköisesti kansalainen äänestää edustajaa uudestaan hallitusvastuuseen, jos tämä torilla tavatessa on ensin saanut edustajaltaan kuulla, että häneltä juuri on leikattu tuloja nykyisen hallituksen toimesta. Toisaalta opimme myös asian, joka omalla tavallaan pohditutti sekin koulukurikeskustelun käydessä kuumana – mitä on hallituskuri ja miksi siinä pysytään?

Retorisena heittona perään voisi kuvitella koululuokan, jossa sovitaan yhdessä vuoden aluksi säännöistä ja hankalissa tilanteissa toimimisesta sekä työskentelyrauhan ylläpitämisestä toiset huomioden. Jos vaikka sitten lukuvuoden mittaan vastaan tulisikin hetkiä, joissa mieluummin olisi kollegiaalisempi kaverin tai oman mieliteon suuntaan kuin koulurauhan, eikö siinäkin tilanteessa suoraselkäinen oppilas aina säilyttäisi yhdessä sovitun koulukurin?

Jälleen mielenkiintoisimmiksi nousivat keskustelut tulevaisuuden osalta. Jopa diginatiiveimmille nuorille oli lievästi hämmästyttävää se, että robottiautojen, 3D-tulostimien ja alihankkijoiden aikakaudella monet perinteiset työt ja toimenkuvat saattaisivat olla uhattuina. Mille alalle ysin jälkeen hakisi, jos tuntisi tarkasti alan muutoksen digiteknologian kehittymisen myötä? Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa. Opettajien onneksi useampikin oppilas on kuitenkin sitä mieltä, että tekoäly olisi ehkä hieman keinotekoinen valinta opettajaksi. Myös pienyrittäjyyden nousu vaikuttaa varsin todennäköiseltä skenaariolta vielä suuryritysten aikakaudella, koska spesialisteja tarvitaan. Tämän vision kunniaksi kävimme läpi alihankkijaketjun idea- ja kuvatasolla, jonka jälkeen opettajakin oivalsi saaneensa tulevia Whatsapp-kokeita ja yhteiskuntaopin esitelmiä ajatellen varsin mainion tehtäväaihelman, jolla mitata niin yhteiskuntaopin, taloustiedon, yrittäjyyskasvatuksen, matematiikan, kuvataiteen kuin hahmottamisenkin kokonaisuuksia.

Sitäkin suuremmalla syyllä, että varsin moni nuoristamme tulee suurella todennäköisyydellä jossain muodossa oman elämänsä yrittäjänä tulevaisuudessa toimimaan. Ja moni vanha JOPO-oppilashan toimii yrittäjänä jo tätä nykyä.

Kaipaatko muuten liikeideaa? Oy Minä Ab on yrityksistä se kaikista kannattavin, pistähän pörssiin välittömästi.

Niin, eihän näitä päiviä pysty auki kirjoittamaan kaikkineen, kovin paljon tuli taas painavaa asiaa, kun SeutuJopon toimintapäivää vietettiin Helsingissä. Vaikka kantavina kohdeteemoina olivatkin historian ja yhteiskuntaopin sisällöt, oppijan kokemus oli kokonaisvaltainen. Meille on seudullisesti tärkeää, että oppilaat oppivat tuntemaan toisiaan ja myös SeutuJopo-toiminnan mahdollisuuksia. Istumapaikkoja hieman viilaamalla vuorovaikutus kasvoi ainakin hivenen oletusarvoisesta. Matkan varrella, mennen tullen, käytiin monenlaista visaa ja tietoiskua kaiken muun sosiaalisen lomassa. Menomatkalle entinen JOPO-oppilas J-P oli suunnitellut musavisan, joka JBL:n sinihampaan kautta saavutti megalomaanisen suosion. Suosion, joka piti tietenkin sitten toistaa vielä paluumatkalla.

Oppilaita vastuutettiin myös matkan varrella tiedottamaan toisiakin erinäisistä ajankohtaisista seikoista. Niinpä saimme oppilaiden kuuluttamana kuulla JOPO-toiminnan normeista (oppilaatkin varautuivat kertomaan JOPO-toiminnasta, jos edustajat kyselisivät) kuin Helsingin katujengeistäkin. Poliisi oli julkisuuteen juuri matkamme alla varoitellut ryöstelijäjengeistä, jotka saattaisivat aggressionsa kohdistaa myös toisiin nuoriin. Muuan ostoskeskuksen edustalla keskellä kirkasta päivää olikin puhkeamassa totinen tappelu, jonka alkua oli sivustakatsojana todistamassa niin opettajat kuin moni oppilaammekin. Onneksi tilanne ei eskaloitunut, vaikka takkeja riisuttiin ja tuuppailua tapahtui. Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia ja miten Keuruun opettaja esimerkillisesti toimikin, sitä kävimme tilanteen jälkeen läpi bussissa yhteisesti. Tällainen ”omakohtaisuus” case-esimerkkinä varmasti jäi kaikille mieleen ja saatoimme hyvillä mielin myös merkitä plakkariimme turvataidon ja terveystiedon erään aiheen tulleen käsitellyksi vähän niin kuin siinä sivussa.

Ruokien tilaamista, odottelua ja etikettiä saatoimme harjoitella yhteisessä ravintolahetkessä ja taisipa samalla ruokapöytäkeskusteluissa tulla tieteenfilosofisetkin teemat käsiteltyä. Opimmepa ohi mennen myös porsaan- ja naudanlihan väliset eroavuudet, josko joku sitä taitoa jossakin tarvitsisi kulinarisminsa edistämisessä.

Kotiin palatessa oli vielä aika perinteisten historia- ja eduskuntavisojen, joiden kautta pääsimme palkitsemaan parhaiten korvansa höröllä opintoretkellä pitäneet. Laitettiinpa reissusta vielä hieman perusteellisempiakin jatkokysymyksiä oppilaiden esseistystä varten näiden puhelimiin. Whatsapp lauloi, kun kysymykset ja vastaukset sinkoilivat. Ehkä voimmekin poimia näistä somepedagogiikan helmistä pari näin päätteeksi:

Kysymys 3 (matematiikka) – A) Paljonko on Suomen valtion velka tällä hetkellä? B) Paljonko se tekee velkaa yhtä Suomen asukasta kohti? C) Jos ajatellaan, että Suomi pystyisi lyhentämään velkaa 2% vuodessa ottamatta lisää velkaa, kauanko velan takaisinmaksu kestäisi?

Kysymys 5 (biologia ja maantieto) – Mitä suuria kissaeläimiä Mannerheim metsästi? (Huomioithan taljan museon tiloissa.) Kerro tietoja tästä eläinlajista (mitat, elämäntavat, levinneisyys, ruokavalio, uhkakuvat ja uhanalaisuus jne.)

Kysymys 12 (Whatsapp-visa) – Minkä niminen oli Mannerheimin metsästämä suuri ihmissyöjätiikeri? a) Shere Khan jr, b) black stripe, c) kelmeä valo

Bonus (äidinkieli ja kirjallisuus) – Miten tämä tiikeri liittyy Rudyard Kiplingiin?

SeutuJopo on mainio juttu. Tällä kertaa matkassa olivat mukana Äänekoski, Hankasalmi ja Keuruu.

Kiitos Mannerheim-museon väelle! Mannerheim-museo

Kiitos Sinuhelle ja hänen avustajalleen Pasille!

 

(teksti JM)

 

Pelillistäminen puhuttaa

Opetuksen ja arvioinnin pelillistäminen on mielenkiintoinen ja varsin ajankohtainen aihe. Mitä voi ja mitä kannattaa pelillistää? Mitä kaikkea pelillistäminen laajassa merkityksessään on? Miten pelejä voitaisiin kouluissa hyödyntää esimerkiksi laaja-alaisen oppimisen tai motivoivan arvioinnin näkökulmasta? Millaiseen tulevaisuuteen nuoria valmistamme?

Tulevaisuusorientaatio on JOPOlla hyvin keskeinen teema. Myös opettajien on syytä tarkkaan miettiä, miten teknologian kehittyminen ja pelillistävien sovellusten lisääntyminen tulee vaikuttamaan pedagogiikan mahdollisuuksiin tai työelämään.

Mistä oppii, se motivoi!