SeutuJOPOn digipäivästä FB-sivuiltamme:

Meillä on digittänyt päässä jo pidemmän aikaa, joten ehkä siksi tämä SeutuJopon toimintapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viime aikoina on pyöritelty paljon teknologian kehittymiseen, tekoälyyn, opetuksen ja arvioinnin pelillistämiseen kuin sähköisen asioinnin teemoihinkin liittyviä kysymyksiä, puhumattakaan siitä, kuinka keskeistä on ollut miettiä kysymyksiä tulevaisuuden työelämän vaatimuksista. No hitto, tulevaisuuden vaatimuksista ylipäänsä.

Saimmekin jälleen etuoikeutetusti vierailla kolmessa paikassa, joissa hankimme hieman uutta näkökulmaa kaikkiin mielessämme pyöriviin kysymyksiimme. Kun SeutuJopolla mennään, silloin ei meinata. Tämä oli Digipäivä.

Jo astuminen Mattilanniemessä yritysten majapaikkana toimivaan tornitaloon oli oppilaille hieno kokemus astumisesta toisenlaiseen maailmaan. Koulumaailmassa harvemmin (onneksemme varmaankin) tarvitsee ilmoittautua avarassa aulassa vartijoille, kirjoittaa nimensä ja lähtökohtansa paperille ja sitten laittaa rintaansa vierailijakortti, jota ilman ei kerroksiin olisi asiaa. Oli kuin ”tervetuloa tutustumaan yritysten maailmaan” olisi huokunut seinistä ja valoisista ikkunoista. Niinpä hissit kuljettivatkin meidät korkeuksiin tiedon valtateillä, kunnes lopulta saavuimme Fujitsu Finland Oy:n tiloihin. Kiitämme jo kättelyssä vieraanvaraisuudesta, kun oppilaat saavat kulkea tarjoilun kautta limsapullojen ja keksien kanssa kokoustilaan. Jää on murrettu, tiedon valtatiellä ei ainakaan luisteltaisi.

Tämä muuten on ensimmäisiä eroja, joista usein erottaa julkisen ja yksityisen puolen vierailukäynnit. Molemmista olemme kiitollisia ja molemmista saamme ammennettua valtavasti, mutta asiakkaiden kohtaamisessa voi olla eroja julkisen ja yksityisen välillä. Ja siitähän aina saa myös oppilaiden kanssa hyviä keskustelunaiheita milloin mihinkin oppiaineeseen viitaten.

Monessa koulussa on paljon uutta teknologiaa käytössä, nuoret ovat yleensä varsin hyvin perillä tekniikan viimeisimmistä mullistuksista, mutta siitä huolimatta oppilaidemme leuat jossain määrin loksahtavat, kun katselemme esittelyvideoita huimista innovaatioista. (Saattavat ne toki loksahtaa nallekarkkien tai keksienkin vuoksi, syy-yhteyden selvittäminen ei aina ole yksioikoista.) Kun esineiden internetin mahdollisuudet pöllähtävät kankaalle ja törmäämme mm. verkkoon kalibroituihin lehmiin, herää kysymys siitä, ovatko eläimet osa IoT:ä (Internet of Things) vaiko kenties IoC:tä (Internet of Cows). Hey, language matters…

Meidän kouluillamme ei vielä ole kioskeissa maksusysteeminä verisuonitunnistusta kuten malliesimerkeissä Venäjällä, mutta ehkä pian jo kuitenkin. Eipä toisaalta ole maksullista kouluruokailuakaan onneksi. Kioskeja ja buffetteja pyöritetään kyllä toistaiseksi kolikkokannalla, liekö JOPO sitten eturintamassa järjestämässä pop-up verisuonitunnistus-popcorn-kahviota. Entäpä sitten lasersäteiden käyttäminen valmennuksessa liikkeiden analysointiin tai suoritusten skannaamiseen ja tuomaripisteiden tuottamiseen voimistelussa? Milloin koulun jumppasaleissa on opettajalla arviointikirjan sijasta huima musta digimötikkä, josta lähtevät säteet analysoivat rekkisuorituksen ja lisäävät arvosanan voimistelusta suoraan Wilmaan ilman opettajan kenties subjektiivisempaa arviota? Kumpi voittaa, ihmissilmä vai lasersäteet ja tietokone?

Varsin mielenkiintoisia ja mullistavia teknologioita on olemassa tänä päivänä, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea on kehitteillä. Vaikka keskustelimme myös teknologian uhkakuvista, tulimme kollektiivisesti päätelmään, että a) teknologia joka tapauksessa kehittyy ja b) näillä uusilla mahdollisuuksilla on valtava potentiaali helpottaa ihmisen elämää hyvällä tavalla ja mahdollistaa energian kanavavoimista jonnekin toisaalle. Tähän käyttöön varmaan teknologiset innovaatiot voisi valjastaa myös kouluissa – nopeutetaan ”tarpeettomia” toimenpiteitä ja kanavoidaan säästynyttä aikaa yhä enemmän oppimisen palvelukseen.

Jos vertaisimme tätä päivää menneen ajan scifi-kirjoittajien visioihin, löytäisimme jälleen suuren määrän todeksi nikkaroituja fantasioita. Ihmiskunta ilmeisimmin toteuttaa kiihtyvää vauhtia teknologista potentiaaliaan, joka on uinunut mielikuvituksemme kätköissä ja suurten kirjailijoiden sivuilla.

Pian emme ehkä tarvitse kiireisissä tilanteissa, vaikkapa sairaaloiden päivystyksissä, ihmisiä tulkkaamaan toista kieltä puhuvien oireita. Kun esimerkiksi suomalainen pikkulapsi jossakin päin Aasiaa pyrkii äitinsä kanssa kertomaan omalla kielellään vatsakivusta lääkärille, avuksi voi tulla meille esitelty langaton mukana kätevästi kulkeva Multi-Language Speech Translation-vekotin, jonka avulla oireet ja tilanne aukeavat lääkärille käden käänteessä ja mikroprosessorin tulkatessa helpottaen huomattavasti nopeaa diagnosointa ja oikean hoidon aloittamista. Kun tähän vielä lisätään lääkärin tietokoneissa pyörivät uudet entistä monimutkaisemmat tekoäly-algoritmit, lääkärin ei välttämättä tarvitse itse plärätä ICD 10-kirjastoaan kun jo apuaivot ovat käyneet läpi miljoonia datakirjastoja ja täräyttäneet ruudulle listan oireisiin sopivista vaihtoehdoista ja hoidoista. Näiden pohjalta ammattitaitoinen lääkäri pystyy harkintaansa käyttäen etenemään hoidon osalta paljon nopeammin kuin se olisi koskaan ennen ollut mahdollista. Parhaimmillaan teknologian nopeus säästää lukemattomia ihmishenkiä. Ja toki, lääkärillehän varmaan vielä tulevaisuudessakin jää mahdollisuus toimia harkintansa varassa toisin kuin kone hänelle ehdottaa?

Kävimme pikakelauksella läpi esimerkkejä erilaisista ihmisen elämää helpottavista teknologioista aina kuljettajien vireyspannoista hellyttäviin sosiaalisiin robotteihin saakka, jollainen eittämättä oppilaiden mielestä Fujitsun halailuliikkeitä hapuileva teddykarhu oli. Varmasti jo tiesitkin Kansaneläkelaitoksen web-analytiikka-sopimuksista Fujitsun kanssa, tai Verohallinnon sähköisestä asioinnista, jonka alusta Fujitsu on tuottanut. Entäpä kaupan alan sovellukset asiakaskokemuksen maksimoinnista, tiedot tuotteiden kulkureiteistä alkutuotannosta kaupan hyllylle, logistiikan optimointipalvelut tai kivijalkamyymälän ict-ratkaisut – kuinka tuttuja ne ovat sinulle? Miten olisi paperiton päätöksenteko, jota varten myös Fujitsulla on valmiita malleja tarjota, olisiko niistä säästämään luonnonvaroja? Missä asti siis olemmekaan palveluiden sähköistämisessä? Kuinka paljon meille näkymätöntä on jo arjessamme näkyvissä? Dubaissa pyritään blockchain-menetelmin luomaan luotettavien paperittomien transaktioiden yhteiskunta, jossa perinteinen mapittaminen jää unholaan. Missä vaiheessa koulujärjestelmämme on menossa tässä kehityksessä – varmastikin jäljessä, mutta kuinka paljon, ja onko se hyvä vai huono juttu?

Yritystietoutta saimme päivästä roppakaupalla. Fujitsu ei globaalisti toki aivan pieni firma olekaan, Suomenkin reiluun pariintuhanteen työntekijään mahtuu monenlaista osaajaa ja laaja kirjo erilaisia ammatteja. Näitä pohdimmekin, kun kävimme läpi oppilaiden kiinnostusta alan koulutukseen ja työpaikkoihin. Kuka tietää, mistä kukin itsensä jatkossa löytää. Jos ennen Fujitsusta tuli oppilaille ja opettajille mieleen lähinnä se logo työpöydän läppäristä, tämän jälkeen ymmärsimme, että firma on aika paljon laajemmin mukana yhteiskuntamme pyörimisessä ja ict-palvelujen tuottamisessa. Työelämän oppina toimi myös se, että (etenkin) suurten yritysten sisällä on mahdollista liikkua horisontaalisesti ja vertikaalisesti hyvin monenlaisiin erilaisiin tehtäviin ja vallan erilaisilla ammattinimikkeillä.

Sitten marssimmekin jo letkassa Hotelli Albaan haistellen Jyväsjärven tuoreita tuulia. Rantaraitti oli kutsuvan kaunis, kun sitä pitkin ihmetyksen vallassa kuljimme kohti hotelli- ja ravintola-alan rastiamme, jossa meitä vastassa olikin ravintola-alan varsinainen guru, El Jefeksikin kutsuttu Tommi. Äkkiseltään digipäivän siirtymä hotellin tiloihin ei tuntunut temaattisesti loogiselta. Taustalla toki olikin oppilaidemme kiinnostus hotelli- ja ravintola-alan töitä ja koulutuksia kohtaan, mutta myös digiteknologian kehitys oli keskustelumme ytimessä Alban idyllisissä rantamaisemissa. Yrittäjyydessä on monien mukaan tämänkin maan tulevaisuus. Siispä onkin varmasti hyvä oppia näkemään asioita sekä kuluttajan että yritystoiminnan näkökulmista.

Aloitimmekin heti hotellialan käsittelyn Airbnb:n tuomilla haasteilla ja mahdollisuuksilla ja siitä siirryimme luontevasti keskustelemaan erilaisten hotellien vertailu- ja varauspalveluiden tuomaan vallankumoukseen. Olipa se sitten Hotels(piste)com, Booking(piste)com,Trivago, Momondo tai mikä tahansa muu matkailualaa avartava verkkopalvelu, joka tuo kaivattua näkyvyyttä ja tervetulleita asiakkaita hotellille, sama palvelu saattaa myös lohkaista itselleen pienen prosenttiprovision hotellin saamista tuloista. Maailman verkottuminen ja palveluiden saapuminen käden ulottuville on hieno asia, ja sitä kautta myös parhaiden ideoiden kehittäjille ja käteville koodaajille avautuva kenties elinaikainen tulokehityskin, mutta toisaalta tällainen verkostoituminen tuo myös kuvatun kaltaisia muutoksia hotellien, ravintoloiden ja muiden palveluntarjoajien toimintaan.

Maailman ympärillä muuttuessa kaikki joutuvat reagoimaan. Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme myös muusta hotellialan markkinoinnista ja somekanavien käyttämisestä. Totesimme nuorten pitkälti jo jättäneen Facebookin laivan, vaikka se monessa oiva kanava onkin, kun taasen esimerkiksi Instagram ja monet muut senkin jo ohittaneet kanavat ovat ehtineet tulla keskeisemmiksi viestinnän formaateiksi. Näitä kaikkia on käytettävä ja niihin on kouluttauduttava, jos aikoo pärjätä kilpailussa. Toisaalta perinteisemmätkin tavat pitävät pintansa ja ovat edelleen tärkeimpiä. Eli hyvä asiakaspalvelu ja suusta suuhun leviävä hyvä sanoma ovat edelleen avain toivottuun lopputulokseen. Ihminen ihmiselle…

Tämän päivän maailma on täynnä matkailua ja matkailijoita. Myös Jyväskylä opiskelu- ja yliopistokaupunkina sekä miltei maamme keskipisteenä vetää oman osansa maamme turismista ja tutkimusmatkailijoista. Majoitus- ja ravintolapalveluita tarvitaan, niin paikallisille kuin toiselta puolelta Tellusta tulevillekin. Ala on kiinnostava. Työtä riittää, ihmisiä on osattava kohdata (niin vaatettuja kuin alastomiakin, itsensä huoneestaan ulos lukinneita), kielipäätä olisi hyvä olla enemmän kuin kahden kotimaisen verran, julkkiksiakaan ei saa hätkähtää, hymyn olisi hyvä pysyä korvissa hankalammissakin paikoissa, kunto ei voi olla aivan huono (päivästä ollaan paljon jalkeilla), ict-taidot ovat eduksi, eikä valmius kouluttautuakaan haittaisi.Pähkinänkuoressa oikea asenne ja paksu nahka lienevät hyviä lähtökohtia. Hyvälle työntekijälle myös riittää töitä, eikä välttämättä heti sitten tarvitsekaan olla alaa vaihtamassa. Kahta samanlaista päivää tuskin tulee vastaan, väliin pääsee kättelemään presidenttejä Koivistosta Niinistöön, väliin opastamaan hotellille unohtunutta ja junasta myöhästynyttä puolisoa taksiin jälkijunalaisena. Entä sinä, varaatko hotellisi suoraan hotellin sivujen kautta vai jonkin välityspalvelimen läpi?

Päivän päätteeksi palasimme vielä lähtöruutuun, kun vartijat jälleen ottivat meidät vastaan matkallamme Digian tiloihin. Tällä hetkellä noin tuhat ihmistä työllistävä liiketoiminnan digitaalisia ratkaisuja luova ja innovoiva yritys toimii Suomessa ja Ruotsissa lähes sadan miljoonan euron liikevaihdolla. Erittäin mielenkiintoista oli kuulla ja nähdä yrityksen toimintaperiaatteesta, jossa toistuvana shuffle-jatkumona toimii ideoinnin ja konseptoinnin, kokeilun ja testaamisen, rakentamisen ja kehittämisen sekä mittaamisen ja johtamisen mallit. Pedagogisesti saman toteuttaminen voisi muistuttaa digiviritettyä hermeneuttista kehää.

Käytännön sovellutuksista kävimme läpi mm. veroilmoituksen tekemistä verkossa. Sähköisen asioinnin palvelujen kehittäminen on ajatuksia herättävä teema, vaikka jotenkin onnistuimme myös eksymään keskusteluun tulleista ja maahantuotavien tuotteiden verotuskäytänteistä – toisaalta, eipä tarvitse sitäkään teemaa erikseen oppikirjasta enää plärätä. Ehkä kaikki lähti tietoturvallisuudesta, kun pohdimme erilaisia salausalgoritmeja ja esimerkiksi teollisuudessa käytettäviä turvallisia tiedonsiirtovälineitä. Nykypäivänä on helppoa ujuttaa erilaisiin johtoihin tai koneisiin liitettäviin palikoihin (vaikkapa muistitikkuun tai latausjohtoon) viruksia tai haittaohjelmia, joista käyttäjä ei tiedä tuon taivaallista ennen kuin on liian myöhäistä. Kun sekä oppilaat että aikuiset tuntuvat tänä päivänä olevan Aasiasta tilattavien tuotteiden pauloissa aina kännykänkuorista kielisoittimiin, on ehkä hyvä muistaa myös tilattavien tuotteiden turvallisuus- ja erityisesti tietoturvallisuusaspektit. Pohdimme myös pilvessä olemista (aivan oikein, mutta siis tietoteknisessä mielessä) ja sen mahdollisia tietoturvariskejä (toki kannabiksen käyttö saattaa sellaisia aiheuttaa) , kuin myös näiden pilvien virtuaalisia ja fyysisiä sijainteja.

Ehkä hieman yllättäenkin, tai sitten ei, kun JOPOlla ollaan, tuli kaikkialla mukaan syvälliset keskustelut työelämästä ja sen vaatimuksista. Ict-ala kaipaa myös osaajia, ja vaikka peliteollisuus juuri parhaillaan saattaa olla murroksen kourissa, etenkin sähköisen asioinnin ja elämään helpottavien tekoälyisten palvelujen kehittäminen tulee enenevässä määrin vaatimaan päteviä tekijöitä. Eri yhteyksissä pääsimme myös kuulemaan markkinatalouden pelisäännöistä työnteon näkökulmasta ja jouduimme pohtimaan yrityselämän sekä pörssikurssien ohjaamaa todellisuutta koulutodellisuuteen. Yrityksissä on ovi, josta ulos marssiessa tai heitettäessä ei välttämättä palata enää samaan firmaan takaisin, toisin kuin kouluissamme. Työelämässä hankittu maine kantaa myös pitkälle, jos teet työsi hyvin, siirrotkin onnistuvat hyvin, jos olet toiminut kehnosti, voi olla että seuraavassakin hakemassasi työpaikassa ovi sulkeutuu jo ennen aukeamistaan (no, logiikka sikseen, ymmärrätte kielikuvan).

Toiset yritykset menestyvät, toiset katoavat, kyse on usein pienistä asioista. Aikaa tulee seurata ja markkinoihin tulee reagoida. Pääsimme puhumaan myös kosketusnäyttöjen historiasta, Nokian suuresta romahduksesta aikanaan, kuin myös uusien bisnesmallien noususta joko vanhojen pohjalta tai uusista mullistavista ideoista. Sana oli taas vapaa ja oppilaat pääsivätkin kysymään heille ajankohtaisista tai muuten kiinnostavista kysymyksistä. Ehkä yksi päivän hienoimmista oivalluksista oli se, että keskenään samalla alalla kilpailevat yrityksetkin tekevät paljon yhteistyötä. Kokonaisuuden rakentaminen on liian suuri kakku yksittäisille toimijoille, vaikka olisivat kuinka suuria, ja siksi tehdään paljon yritysrajojen yli menevää yhteistyötä yhteiseksi hyödyksi.

Tulevaisuus näyttää varsin digitaaliselta. Huikea oli myös digipäivämme.

Entä pedagogit sitten, voisiko näitä yritysmaailman oppeja ammentaa ja tuunata koulumaailman käyttöön? Luvalla sanoen, opetusalallakin olisi paljon opittavaa yritysmaailman käytänteistä ja luovuudesta, toki uudesta teknologiasta myös. Toisaalta on myös niin, että yritysmaailmalla on paljon opittavaa koulumaailmasta, jos yhteistyötä vain päästään tekemään. Opin lisäksi JOPOt haluavat samalla viedä sanomaa kouluista myös yritysten suuntaan. Se on yhteisöllisyyttä, sitä yritysrajoja ylittävää yhteistyötä, joka palvelee meitä kaikkia.

Mainittakoon vielä… teknologia on siis ihmistä varten, ei ihminen teknologiaa varten. Varo, ettei Fortnite vie sinua, vaan sinä Fortniteä. 

SeutuJopo kiittää yrityksiä upeista vierailuista!

(teksti JM)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *