Kouluallergia – Ei välttämättä lähde sillä, millä on tullut

Koulu ei aina kiinnosta. Motivaatio voi olla nolla. Opiskelu = evvvk. Ajatukset voivat kulkea jossakin aivan muualla.

Jos jokin on koulussa mennyt pieleen ehkä pidemmän aikaa, asioita ei korjata samaa tuttua kaavaa toistaen. Tarvitaan uudenlaisia lähestymiskulmia. Muutakin, kuin uusi vihko tai digitaalinen oppimisympäristö (niin mukavia kuin ovatkin).

Kouluallergia, kovin epävirallinen termi, on mielenkiintoinen ilmiö. Koululla on ikään kuin aura, jonka sisälle astuessa asiat mutkistuvat ja muuttuvat arvaamattomasti. Kuitenkin, toisenlaiseen ympäristöön siirryttäessä, allergian oireet saattavat hiipua, ehkä kadota kokonaan.

On paikkoja, yhteisöjä ja toimintatapoja, joiden kautta jaksaa tsempata paremmin. On paikkoja, yhteisöjä ja toimintatapoja, joilla on saatu, syystä tai toisesta, mitta kulkemaan yli äyräiden.

On totta, että epämiellyttävyyttä tulee sietää. Tiettyyn rajaan asti ainakin. On totta, että vaikeudet ja kompastuskivet ovat erinomaisia oppimispolun rakennusvälineitä. Tiettyyn rajaan asti ainakin. On totta, että usein virsta väärää on parempi kuin vaaksa vaaraa, mutta… Totta on myös, että pienillä peliliikkeillä voidaan joskus saada suuria aikaan oikaisun suuntaan.

Päätä kannattaa hakata seinään vain tietyn ajan. Kun tarvitaan pikaista ryhtiliikettä, sopivan aggressiivista salvaa omituisen allergian tukahduttajaksi, keinoja kannattaa etsiä paikoista, yhteisöistä ja toimintatavoista, joiden kanssa ei vielä ole verta nenästä tiristelty.

Work smarter, not (just) harder.

(Yhteistuumin valmistellussa kuvassa oppilaat saivat miettiä spontaania reaktiotaan koulufiiliksistä, kun aina vain ei maistu.)

JM

JOPOn pohjakosketus

Tiistai 5.2. 2019.

Tämän alemmas ei ole SeutuJopolla vielä koskaan vajottu. Kun synkeä ja ahdas peltikoppi minuuttien madellessa kiidätti jopoja noin puolentoista kilometrin syvyyteen maan alle, mielessä varmasti kävi aatos jos toinenkin. Pyhäsalmen kaivoksella pääsee miltei maan ytimeen, ja ainakin asian.

Eräänä keskeisenä laaja-alaisena teemana 9-luokan maantiedossa on ollut Suomen maantiede, kallioperä ja kivilajit, kotimaan paikalliset erityispiirteet, alueiden infrastruktuurit, palvelut, teollisuus ynnä moni muu maantieteellisyhteiskunnalliseen kokonaisuuteen liittyvä seikka.

Tekemällä, näkemällä ja kokemalla – tuo JOPO-maksiimeista korkein – toteutui miltei liikuttavan täydellisesti, kun reilun 1400 metrin syvyydessä hypisteltiin metamorfisia kivilajeja, kuparikiisua ja monenlaista raskasta maamötikkää, keskusteltiin pyriitistä ja maa-aineksen siirrosta, malmien logistiikasta, kaivostoiminnan historiasta ja merkityksestä paikallisyhteisölle, teollisen toiminnan taloudellisista lainalaisuuksista, maan alla käytettävien koneiden ylläpidosta ja automatiikasta, vesisuonien sijainnista, vedellä täyttyvistä kaivoskuiluista, ilmanvaihdon merkityksestä, työturvallisuuskysymyksistä, ensiavun toimintaperiaatteista, henkilöstön täydennyskoulutuksista, hissin nopeudesta m/s tai km/h, maailman syvimmällä sijaitsevasta saunasta, yritysten yhteistyöstä harrastustoiminnan kanssa jne. jne. jne.

Jos syvyyden kuilussa käynti ei jää mieleen huimana oppimiskokemuksena, on vaikeaa kuvitella mikä jää.

(Suur)SeutuJopon (Pyhäjärvi, Hankasalmi, Keuruu) kaivospäivä oli elämää suurempi oppimiskokemus ja erinomainen esimerkki siitä, miksi oppimisympäristön muutoksiin kannattaa resursoida.

Nöyrä kiitos Pyhäjärven Jopoille ja Pyhäsalmen kaivoksen väelle päivän mahdollistamisesta! Olipa myös muuten mainiot tarjoilut Salmen koululla Jopojen järjestämänä ennen ja jälkeen kaivoskuilun. Tätä on joustava perusopetus. Tätä on alueellinen verkostoituminen!