Kouluallergia – Ei välttämättä lähde sillä, millä on tullut

Koulu ei aina kiinnosta. Motivaatio voi olla nolla. Opiskelu = evvvk. Ajatukset voivat kulkea jossakin aivan muualla.

Jos jokin on koulussa mennyt pieleen ehkä pidemmän aikaa, asioita ei korjata samaa tuttua kaavaa toistaen. Tarvitaan uudenlaisia lähestymiskulmia. Muutakin, kuin uusi vihko tai digitaalinen oppimisympäristö (niin mukavia kuin ovatkin).

Kouluallergia, kovin epävirallinen termi, on mielenkiintoinen ilmiö. Koululla on ikään kuin aura, jonka sisälle astuessa asiat mutkistuvat ja muuttuvat arvaamattomasti. Kuitenkin, toisenlaiseen ympäristöön siirryttäessä, allergian oireet saattavat hiipua, ehkä kadota kokonaan.

On paikkoja, yhteisöjä ja toimintatapoja, joiden kautta jaksaa tsempata paremmin. On paikkoja, yhteisöjä ja toimintatapoja, joilla on saatu, syystä tai toisesta, mitta kulkemaan yli äyräiden.

On totta, että epämiellyttävyyttä tulee sietää. Tiettyyn rajaan asti ainakin. On totta, että vaikeudet ja kompastuskivet ovat erinomaisia oppimispolun rakennusvälineitä. Tiettyyn rajaan asti ainakin. On totta, että usein virsta väärää on parempi kuin vaaksa vaaraa, mutta… Totta on myös, että pienillä peliliikkeillä voidaan joskus saada suuria aikaan oikaisun suuntaan.

Päätä kannattaa hakata seinään vain tietyn ajan. Kun tarvitaan pikaista ryhtiliikettä, sopivan aggressiivista salvaa omituisen allergian tukahduttajaksi, keinoja kannattaa etsiä paikoista, yhteisöistä ja toimintatavoista, joiden kanssa ei vielä ole verta nenästä tiristelty.

Work smarter, not (just) harder.

(Yhteistuumin valmistellussa kuvassa oppilaat saivat miettiä spontaania reaktiotaan koulufiiliksistä, kun aina vain ei maistu.)

JM

JOPOn pohjakosketus

Tiistai 5.2. 2019.

Tämän alemmas ei ole SeutuJopolla vielä koskaan vajottu. Kun synkeä ja ahdas peltikoppi minuuttien madellessa kiidätti jopoja noin puolentoista kilometrin syvyyteen maan alle, mielessä varmasti kävi aatos jos toinenkin. Pyhäsalmen kaivoksella pääsee miltei maan ytimeen, ja ainakin asian.

Eräänä keskeisenä laaja-alaisena teemana 9-luokan maantiedossa on ollut Suomen maantiede, kallioperä ja kivilajit, kotimaan paikalliset erityispiirteet, alueiden infrastruktuurit, palvelut, teollisuus ynnä moni muu maantieteellisyhteiskunnalliseen kokonaisuuteen liittyvä seikka.

Tekemällä, näkemällä ja kokemalla – tuo JOPO-maksiimeista korkein – toteutui miltei liikuttavan täydellisesti, kun reilun 1400 metrin syvyydessä hypisteltiin metamorfisia kivilajeja, kuparikiisua ja monenlaista raskasta maamötikkää, keskusteltiin pyriitistä ja maa-aineksen siirrosta, malmien logistiikasta, kaivostoiminnan historiasta ja merkityksestä paikallisyhteisölle, teollisen toiminnan taloudellisista lainalaisuuksista, maan alla käytettävien koneiden ylläpidosta ja automatiikasta, vesisuonien sijainnista, vedellä täyttyvistä kaivoskuiluista, ilmanvaihdon merkityksestä, työturvallisuuskysymyksistä, ensiavun toimintaperiaatteista, henkilöstön täydennyskoulutuksista, hissin nopeudesta m/s tai km/h, maailman syvimmällä sijaitsevasta saunasta, yritysten yhteistyöstä harrastustoiminnan kanssa jne. jne. jne.

Jos syvyyden kuilussa käynti ei jää mieleen huimana oppimiskokemuksena, on vaikeaa kuvitella mikä jää.

(Suur)SeutuJopon (Pyhäjärvi, Hankasalmi, Keuruu) kaivospäivä oli elämää suurempi oppimiskokemus ja erinomainen esimerkki siitä, miksi oppimisympäristön muutoksiin kannattaa resursoida.

Nöyrä kiitos Pyhäjärven Jopoille ja Pyhäsalmen kaivoksen väelle päivän mahdollistamisesta! Olipa myös muuten mainiot tarjoilut Salmen koululla Jopojen järjestämänä ennen ja jälkeen kaivoskuilun. Tätä on joustava perusopetus. Tätä on alueellinen verkostoituminen!

JOPOn hakuprosessi

JOPO-luokalle päästään, ei jouduta.

JOPO-luokalle haetaan. Haku on pääsääntöisesti keväisin seuraavan vuoden syksyllä alkavaa opiskelua ajatellen, mutta tilanteen ja opetussuunnitelman salliessa myös erilainen täydennyshaku kesken vuoden voi tulla kyseeseen.

JOPOn hakuprosessin voi karkeasti jakaa viiteen vaiheeseen:

  1. Markkinointivaihe

JOPOlla toiminnan näkyvyys ja tunnettuus ovat keskeisiä asioita, jotta kiinnostuneet ja JOPOsta hyötyvät hakijat saadaan liikenteeseen. Kaikki julkisuus ja markkinointi on siis perusteltua ja JOPOn tulee perustyönsä ohella näkyä ja kuulua koulun, yhteisön ja medioiden arjessa. Sen lisäksi, että kunnassa JOPO on selkeästi esillä vaihtoehtona, opetussuunnitelmien ja koulun toimintakulttuurin tulee tukea JOPO-prosessia. Niin kouluyhteisön (opettajat & muu henkilökunta) kuin ympäröivän yhteisönkin (kodit, yritykset, yhdistykset…) tulisi tuntea toiminnan perusteet ja hakuun liittyviää seikkoja. Yhteisöllisyys tarkoittaa JOPOlla aina myös sitä, että yhteisö on osa prosessia.

Niinpä luokanopettajat, aineenopettajat ja erityisopettajat toimivat yhdessä JOPO-työparin kanssa hakuprosessin edistämisessä ja kehittämisessä. Oppilashuolto ja mahdolliset muut yhteisölliset toimijat tulevat kuulluksi tarpeen mukaan. Kiertokäynnit, tutustumistunnit, mainonta, päivänavaukset, avoimien ovien päivät, yhteisötapahtumiin osallistumiset vanhempienillat, Wilma-viestintä, koulun verkkosivut ja monet muut koulun(kin) arkeen kuuluvat mahdollisuudet pyritään hyödyntämään. JOPO-oppilaat vastuutetaan mukaan prosessiin paikkakunnan viestimiä ja sosiaalista mediaa unohtamatta.

Jos jokin asia hakuprosessissa voi mennä pieleen, se liittyy usein tiedonsaantiin tai väärinkäsityksiin toiminnan luonteesta. Tämän takia markkinointi ja toiminnan esillä pitäminen on avaintekijä onnistumisessa. Suora yhteydenpito oppilaisiin ja huoltajiin sekä näiden kanssa toimiviin aikuisiin (niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin) voi olla tarpeen.

2. Hakemus

Oppilaan (ja kodin) tulee osoittaa halunsa ja aktiivisuutensa JOPO-luokalle pyrittäessä. JOPO-luokalle haetaan hakulomakkeella, jonka oppilas ja koti yhdessä täyttävät ja allekirjoittavat. Hakeminen tapahtuu määritellyn hakuajan puitteissa ja hakemus toimitetaan määriteltyyn paikkaan kirjallisena tai sähköisenä. Hyvä tapa on esimerkiksi se, että oppilas palauttaa hakemuksensa suoraan JOPO-luokkaan, jolloin tullaan jo etukäteen puolin ja toisin tutuiksi ja voidaan jo kenties vaihtaa kuulumisia.

Hakulomakkeen sisältö kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia asioita oppilaasta ja hänen koulunkäynnistään, tavoitteistaan, tuen tarpeistaan ja motivaatiostaan halutaan tietää. Haun yhteyteen voi liittää kysymyksiä myös huoltajalle. Joskus on kokeiltu myös mahdollisuutta laittaa hakulomakkeen yhteyteen joitakin toiminnallisempia tehtäviä, joilla voidaan mitata oppilaan oppimistyyliä tai kiinnostusta eri tavoilla opiskeluun.

Hakulomakkeissa esiintyy kuntakohtaisia eroja. Kysymykset ja sisältö tuleekin räätälöidä kunnan tilanteen ja opiskelun painopisteiden pohjalta tavoitteet huomioiden. Hakuun liittyvistä asioista olisi hyvä olla selkeä esitys jo kunnallisessa JOPOn opetussuunnitelmassa. Yksi mahdollinen pohja löytyy SeutuJopon käyttämästä mallista mm. JopoPedia-aineistopankista.

3. Haastattelut

Kaikki JOPO-luokalle hakevat haastatellaan. Haastattelutilanteeseen olisi hyvä (välttämätöntä?) saada oppilaan huoltaja(t) matkaan. Haastattelutiimin koostumuksessa voi olla kuntakohtaisia eroja, mutta ryhmän tulisi olla moniammatillinen. Hyväksi koettu koostumus haastatteluryhmässä on esimerkiksi JOPO-työpari, opo, rehtori ja koulukuraattori. Myös erityisopettajien ja aineenopettajien osaamista kannattaa hyödyntää. Haastattelutilannetta ei kannata muodostaa kuitenkaan liian raskaaksi, jotta keskustelu saadaan soljumaan.

Haastateltaville esitetään pääsääntöisesti samat kysymykset. Haastattelevilla on omat lomakkeensa, joihin muistiinpanoja hakijan vastauksista kirjataan ylös. Hakijan voi laittaa myös täyttämään omaa ”sitoutumislomakettaan” haastattelun tiimellyksessä. Yksilökohtaisempiinkin keskusteluihin voidaan mennä, jos kysymyksillä ei saada kaikkea merkittävää selville, mutta haastattelutilanne kannattaa pitää kompaktina. Hakijoiden määrä voi vaikuttaa haastatteluiden aikataulutukseen.

Hakemusten ja haastatteluiden pohjalta haastattelutiimi luo esityksen JOPO-luokalle valittavista.

4. JOPO-valinnat

Hakijoiden osalta JOPOn sopivuutta ja hyötyä hakijalle punnitaan pitkin prosessia. Haastatteluiden ja haastattelutiimin pohdinnan lisäksi valittavien lista kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä vielä moniammatillisemmin läpi. Ehdotus valittavista menee viime kädessä rehtorille, joka tekee päätöksen valittavista.

Hakuun osallistuneille kerrotaan valintapäätöksistä ja annetaan yhteystiedot mahdollisia jatkokysymyksiä ajatellen. Jos mahdollista, uuden luokan kanssa on hyvä kokoontua jo ennen syksyn aloitusta. Kesäksi voi antaa uusille valituille mukavia orientaatiotehtäviä lomailun oheen, esimerkiksi syksyn ensimmäisen työpaikan pohdinta ja petaaminen.

5. Hallinnollinen päätös

JOPO-luokalle valinta on hallinnollinen päätös, jonka tekee rehtori. Tätä seikkaa kannattaa myös muistutella hakijoille, eli kyseessä ei ole pelkkä luokkasiirto, vaan siirtyminen toisenlaiseen tapaan opiskella. Haku- ja valintaprosessiin kuin myös mahdolliseen JOPO-päätöksen purkuun liittyviä kuntakohtaisia seikkoja on hyvä käsitellä paikallisessa opetussuunnitelmassa.

(JM)

JOPOn työjaksot – paljon enemmän kuin perinteinen TET

JOPOn työjaksot – paljon, paljon enemmän kuin perinteinen TET

Työpaikka on toinen, uudenlainen ja samalla perinteinen, oppimisympäristö.

Työpaikalla opetussuunnitelman sisällöt avautuvat konkreettisesti.

Työjaksolla tulevaisuudennäkymät avautuvat eteen poikkeuksellisella tavalla.

Työjaksot tulee ymmärtää syvän ajallisen horisontin läpi.

Työjaksoja on paljon ja niiden antia sovelletaan kaikessa.

Työjaksot eivät ole pelkästään tutustumista alaan, vaan ne ohjaavat tuottavaan työntekoon, osallisuuteen työyhteisössä ja yhteiskunnassa.

Työjaksojen triptyykki voidaan maalata kolmen ajallisen perspektiivin kautta – ennen työjaksoa, työjaksolla ja työjakson jälkeen.

Ennen työjaksoa keskustellaan työelämästä, kartoitetaan vaihtoehtoja, suunnitellaan omaa tulevaisuutta, tutustutaan työelämän pelisääntöihin, tutustutaan kulloiseenkin alavaihtoehtoon, hankitaan pätevyyksiä, suoritetaan työelämän kortteja, valmistaudutaan paperitöihin ja orientoidutaan edessä siintävään.

Työjaksolla opitaan tekemällä, näkemällä ja kokemalla. Osallistutaan työyhteisöön ja tuottavaan työntekoon. Opitaan elämänhallintaa, itseohjautuvuutta, aktiivisuutta, sosiaalisia taitoja, oikeaa asennetta, työelämän dynamiikkaa ja ammatinvalinnan vaihtoehtoja. Opitaan aitoja ammattialakohtaisia taitoja. Opitaan opetussuunnitelman sisältöjä erilaisissa oppimisympäristöissä ja konkreettisemmin. Siirretään allergisoivan koulun sisältöjä ”oikeammaksi koettuun” elävään elämään.

Katsotaan aidosti tulevaisuuteen ja harjoitellaan mielekkääksi koetulla käsin kosketeltavalla tavalla yhteiskunnassa tarvittavia taitoja ja yhteiskunnan sekä työelämän pelisääntöjä. Päästään osaksi työyhteisöä ja osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Luodaan kontakteja ja verkostoja, joiden kautta voi aueta ovia tuleville työjaksoille, kesätöille, oppisopimuspaikoille tai pidemmälle työuralle. Annetaan konkreettinen vastaus sille, miksi joitain asioita tulee opiskella. Tarjotaan numeraalisen palautteen rinnalle jotakin vähemmän abstraktia ja välittömämpää. Hankitaan ysin jälkeenkin kovaa valuuttaa olevia työtodistuksia. Opitaan myös kantapään kautta, mikä toimii ja mikä ei.

Työjakson jälkeen pureskellaan opittua. Arvioidaan yhdessä työnantajan, opettajan ja oppilaan kanssa työjakson onnistumisia ja kehittämiskohteita. Palautetaan oppimisprosessin tuotoksia opettajalle ja luokkakavereille esitelmien ja muiden pohdintojen muodossa. Havainnoidaan opetussuunnitelman ainesisältöjä työelämän sisältä. Reflektoidaan työjakson antia ja luodaan siltä pohjalta kehittyvää suunnitelmaa kohti omaa onnistunutta tulevaisuutta. Kehitetään työjaksojen prosessia yhä toimivampaan ja yksilöllisesti kestävämpään suuntaan. Pidetään kiinni hankituista verkostoista ja kontakteista.

Työelämän tulee olla päämäärä, johon pääsemistä opintosisällöt, yleissivistävätkin, palvelevat.

Jos koulut eivät näe työjaksoja mahdollisuutena oppia sekä ainekohtaisesti tai monialaisesti kaikkia opetussuunnitelman sisältöjä, ja paljon enemmänkin, on syytä ryhtyä kokeilemaan niiden potentiaalia kiireesti. Opetussuunnitelman perusteet ohjaavat opettajia oppimisympäristöjen monipuoliseen, joustavaan, oppimista parhaiten edistävään sekä yksilöiden hyvinvointia ja itseohjautuvuutta parhaiten tukevaan käyttöön.

 

(JM)

JOPOn kouluvuosi

Jos JOPOn kouluvuoden jakaisi lohkoihin, voisiko se näyttää tältä?

 

Piirakan lohkojen sisään mahtuisi monenlaista tarinaa. Joskus viipaleet menisivät suuhun limittäinkin. Mitä täytteitä otsikoiden alla voisi olla, esimerkiksi seuraavia sisältöjä ripoteltuna:

Perusopetus JOPO-ryhmässä – Sitä perinteisempää koulunkäyntiä muistuttavaa. Kenties luentoja, kirjoja, vihkoja, monisteita, yksilöiden puurtamista, pari- ja ryhmätöitä… kenties paljon jotakin muutakin oman ryhmän kanssa. JOPOmaisempaa, toiminnallisempaa peruskoulua.

Työjaksot – Työelämään tutustumista, mutta siitä askeltaen syvemmälle kohti tuottavaa työntekoa, yhteishaun kirkastumista, omaa ammattia ja aitoa työssäoppimista. Osana yhteisöä. Opetussuunnitelman sisältöjen niveltymistä yhteiskunnan mekaniikkaan.

Työelämäjaksot – Lyhyempiä ekskursioita työelämään, esimerkiksi vierailuja yrityksiin, yrittäjyyskasvatusta oikeissa ympäristöissä, teemapäiviä työpaikoilla, työelämän pelisääntöjä/korttikoulutuksia jne.

Koulutuskokeilut/tutustumiset – Vierailukäyntejä ja koulutusjaksoja oppilaitoksissa sekä yrityksissä. Tarkastelupintoja tulevaisuuteen.

Ohjattu harrastustoiminta – Omien vahvuuksien sekä kiinnostuksen kohteiden hyödyntämistä ja uuden löytämistä. Harrastusten ja elämysten kautta pitkäjänteisyyden, yhteisöllisyyden, yhteisön sääntöjen, omien kehittämisalueiden, oikeanlaisen energialatauksen, jaksamisen, voimavarojen hankkimisen jne. opettelemista sekä ehkä jopa oman alansa löytämistä harrastuksen kautta. Koulun ja vapaa-ajan rajojen häivyttämistä. Opetussuunnitelman sisältöjen löytämistä ja reflektointia eletystä elämästä. Motivaatiota.

Toimintapäivät – Erilaiset ryhmäytymistapahtumat, toiminnalliset koulupäivät ja opintoretket liikuntapäivistä, avustustyöstä, yritysvierailuista messuihin, tapahtumiin ja harrastuksiin. Opetussuunnitelman sisältöjen löytämistä erilaisista oppimisympäristöistä ja yllättävistäkin konteksteista.

SeutuJopon toimintapäivät – Kaikkea yllä olevaa vahvistettuna seudullisella koulu- sekä kuntarajoja rikkovalla yhteistyöllä.

Leirikoulut – Lyhyempien toimintapäivien ja opintoretkien lisäksi pidempiä öiden yli meneviä, ryhmäyttäviä, sitouttavia, kiinnostusta herättäviä, haasteita asettavia, monialaisia, toiminnallisia ja seikkailupedagogisia opintokokonaisuuksia.

SeutuJopon leirikoulut – Leirikouluja seudullisen yhteistyön merkeissä. Yhdessä on enemmän.

 

  • JM

 

JOPOsta saa sen, mitä siihen laittaa

Näin kevään korvilla, ja JOPO-hakujen sekä valintojen ollessa ajankohtaisia, on hyvä pohtia motivaatiota.

JOPOlla opiskelu ei ole ”a walk in the park”, niin sanotusti, kuten ei elämä muutenkaan. Onnistumisten eteen on myös nähtävä vaivaa. Opiskelussa ja elämässä tulee vastaan epämiellyttäviä tilanteita, joista ylitse pääseminen ja joiden negatiivisten vaikutusten nujertaminen vahvistaa henkisesti ja luo myös konkreettisesti uusia toimintamalleja sekä hermoratoja tulevaisuuden vaikeita tilanteita varten. Siksi ei ole täysin hatusta vedettyä käyttää vanhaa sanontaakaan: Mikä ei tapa, se vahvistaa. Aivan kaikkea ei toivottavasti tarvitse kokea tai kokeilla itse, mutta ponnisteluiden kautta syntyvät parhaat onnistumiset.

Motivaatio on menestyksekkään opiskelun salaisuus. Sen avulla voidaan myös luoda positiivista kierrettä – nimittäin, mistä oppii, se motivoi lisää. Rikkonainen motivaatio johtaa kehnoihin tuloksiin. Sitoutuminen mahdollistaa parhaimmillaan flow-tilaan pääsemisen, jossa mikään ei ole mahdotonta. JOPO-opiskeluun on sitouduttava, niin oppilaan, perheen kuin koulunkin. Jotakin on tehtävä toisin. Jotakin on tehtävä luovuttamatta haasteiden edessä.

JOPOsta saa irti sen, mitä siihen laittaa.

(JM)